Suomen ravintolahistoria ulottuu muutaman sadan vuoden taakse. Itse-asiassa 1800-luvun alussa Suomen ravintolaelämä oli melko kansainvälistä. Tämä johtui paljolti myös siitä, että Suomi oli vieraan vallan alla. Esimerkiksi Helsinki oli tärkeä viihdekeskus, ja siellä kävi paljon esimerkiksi venäläisiä vieraita kylpylöiden ja ruoan parissa. Suomalaisesta keittiöstä kehittyikin ranskalais-, venäläis- skandinaavinen keittiö. Jo tuolloin suomalaisilla kokeilla oli korkeat taidot, ja oppia haettiinkin esimerkiksi ranskalaisesta keittiöstä. Varsinaisen suomalaisen ravintolakulttuurin nousu ajoittuu kuitenkin 1800-luvun loppupuolelle, jolloin myös kansallismielisyys oli kasvussa. Esimerkiksi suomalaiset runoilijat ja kirjailijat viihtyivät ravintoiloissa esimerkiksi hyvän ruoan ääressä. Kaupunkeihin kehittyikin erilaisia ruokaloita ja kansankeittiöitä. Ruoka- ja ravintolakulttuuri kehittyykin yleensä muun kulttuurin ohessa. Näin on käynyt myös Suomessa, ja suomalainen ravintoelämä alkoi kehittymään samaan aikaan kasvavan suomalaisen identiteetin kanssa. Koskaan suomalaisilla ravintoissa ei ole tarjottu vain ruokaa, vaan ravintolat nähtiin myös paikkoina, joissa tarjotaan myös alkoholia. Ruoka ja alkoholi ovat siis kulkeneet käsi kädessä alusta saakka.
Suomen vahva 
kansainvälinen vivahde ravintolaelämässä katkesi kuitenkin itsenäistymisen jälkeen, jolloin olikin tarpeellista vahvistaa kansallista identiteettiä myös ruokamaailmassa. Tämän mahdollisti osiltaan myös se, että Pietarin kautta tulevat vaikutteet ja uutuudet vähenivät. Tämä mahdollisti osaltaan suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin kehittymisen. Esimerkiksi 1930-luvulle tultaessa niin sanotuissa kansankeittiössä tarjoiltiin kotiruokatyyppisiä aterioita. Ravintoista oli mahdollista saada lounasta sekä illallista, minkä lisäksi korkeamman tason ravintoloissa tarjottiin edelleen hieman hienostuneempaa ruokaa. Suomalaisen tapakulttuurin mukaan myös alkoholi on vahvasti mukana ravintolamaailmassa, ja joskus ravintoloita kutsuttiin puhtaasti myös juomaloiksi – baarien ja ruokaravintoloiden eriytyminen alkoi, ja siten ravintolakenttä myös laajeni 1900-luvun alun kuluessa. 80-luvulle tultaessa suomalainen ravintolamaailma oli taas saanut uusia vivahteita, ja esimerkiksi italialaiset ravintolat olivat yleistyneet. Tämä alkoikin kuvastaa enemmän nykytodellisuuttaa, jossa yhdessä kaupungissa on usein tarjolla ruokapaikkoja, jotka kuvastavat eri ruokaperinteitä ja kulttuureja niin läheltä kuin kauempaa aAasiasta saakka.